Muutaman tunnin päästä päättyvä vuosi on ollut itselleni monella tapaa kuormittava ja vaatinut isoja päätöksiä. Hienojakin asioita vuoteen toki mahtuu, mutta jätän hyvästit vanhalle vuodelle mielelläni. En jää kaipaamaan sitä epätietoisuutta, epävarmuutta ja ahdistusta, mitä vuoteen ja päätöksentekoihin liittyi. Vuosi sitten siirryimme hyvinvointialueen työntekijöiksi. Aluksi tuntui, että kukaan ei tiennyt mistään mitään ja kaikki piti itse yrittää selvittää. Vieläkin on paljon kesken olevia asioita, mutta perustyö jatkuu ja tukena on uusia, upeita kolleegoja. Asiat selviää yksi kerrallaan, kunhan vain muistaa pysyä rauhallisena eikä stressaa liikaa asioista, joille ei voi mitään. Työ itsessään on palkitsevaa, kun näkee asiakkaiden pääsevän eteenpäin elämässään. Suru-uutisiakin tulee, mutta niitä tulee yksityiselämässäkin. Pitää vain muistaa, että kaikkia ei voi pelastaa. 

Suurimmat stressit kuluneena vuotena liittyivät omaan taloudelliseen tilanteeseen ja terveydentilaan. Elämä on ollut jo pitkään laskuista ja lainanlyhennyksistä selviämistä kuukaudesta toiseen. Keväällä tein päätöksen laittaa kämppä vuoden sisällä myyntiin. Pankki tuki päätöstä, myönsi lainanlyhennysvapaata ja uuden lainan, jolla maksettiin useampi pienempi velka pois. Päätöksen tekemisen jälkeen oli huojentunut olo. Pystyin ostamaan pitkästä aikaa uusia arkivaatteita eikä joka kuukausi tarvinnut miettiä, mitä laskua siirtäisi. Suurin muutos oli luopuminen vanhasta, mutta uskollisesta autosta, joka oli tullut elinkaarensa loppusuoralle ja hankkia tilalle hieman uudempi, vuoden 2008 malli. Joidenkin mielestä sekin on jo vanha, mutta jos hyvin käy, kuljen sillä töissä eläkeikään saakka. 

Heinäkuusta 2022 olen kulkenut kyynärsauvojen kanssa oikean lonkan nivelrikon vuoksi. Olen yrittänyt muistaa olla kiitollinen, että pystyn kuitenkin liikkumaan, ajamaan autoa ja käymään sekä töissä että asioilla. Täytyy silti myöntää, että kyllä asia on välillä masentanut, vaikka en sitä ole aina ulospäin näyttänytkään. Joinain aamuina kestää tosi kauan ennenkuin pääsen lähtemään töihin. Suihkussa käyminen ja pukeminen kestää ja on kankeaa. Liukuva työaika on pelastus. Joskus kipu vaivaa yöllä ja viivyttää unen tuloa. Jotkut kotityöt ovat vaikeita tai mahdottomia. Särkylääkkeen ja kipugeelin käyttö on jokapäiväistä. 

Kärsivällisyys on kyllä vahvistunut vuoden aikana. Ja se on palkittu. Kesällä aloimme pitää silmällä vuokrailmoituksia ja kävimme muutamaa kohdetta katsomassakin. Yllättäen tuli ilmi, että seinän takaa muuttaa vuokralla ollut perhe omaan kotiin. Koska olimme asuneet asunnon omistajan kanssa samaan aikaan tässä taloyhtiössä, uskalsin kysyä suoraan, että ottaisiko hän meidät vuokralle. Ja niin pääsimme syksyllä muuttamaan seinän taakse, samanlaiseen asuntoon peilikuvana kuin vanha. Vanhassa asunnossa on vielä tavaraa, mutta eiköhän se alkuvuodesta saada tyhjäksi. Siivousfirma saa sitten tulla tekemään perusteellisen puhdistuksen, jotta asunnon kehtaa laittaa myyntiin. Uuteen asuntoon järjestän säännöllisen siivouksen niiden töiden osalta, joita en itse pysty tekemään. Lupasin pitää tästä parempaa huolta kuin omastani. Toki täällä on paljon vähemmän tavaraa, kun karsittiin kaikkia turhia kovalla kädellä, kirpparille, kierrätykseen ja roskiin. 

Yksi asia, joka on auttanut jaksamaan ja olemaan antamatta periksi, on lihavuusleikkauspolku, johon minut hyväksyttiin marraskuussa 2022. Leikkauspäätöksen sain lokakuussa 2023. Leikkaus on helmikuussa 2024, mikäli ei tule mitään esteitä. Matka on ollut pitkä, mutta aika on mahdollistanut asian psyykkisen työstämisen. Lihavuusleikkaus on itselleni viimeinen mahdollisuus saada painoa enemmän ja pysyvästi pois ja päästä myöhemmin lonkkaleikkaukseen, mikäli siihen on vielä tarvetta. Haluan päästä eroon kepeistä ja liikkumaan vielä normaalisti. Neljä viikkoa ennen leikkausta tulee olemaan itselleni todellinen haaste, sillä sen ajan olen hyvin vähäenergisellä dietillä. Se poistaa sisäelimien ymärillä olevaa rasvaa ja tekee leikkauksen turvallisemmaksi. Mutta kestän sen sillä ajatuksella, että se on elämän viimeinen dietti. Sen jälkeen opettelen syömään uudelleen, mutta eri lailla kuin aikaisemmin. 

Vaikka maailman tilanne on pelottava ja yhteiskunnan suunta huolestuttava, odotan oman elämäni suhteen ensi vuodelta todella paljon. Leikkauspäivästä tulee jäljellä olevan elämäni toinen syntymäpäivä. Odotan toipumisen jälkeen kevenevää kevättä ja kesää sekä oleskelua yllä olevassa kuvassa olevalla, pinta-alaltaan laajennetulla, ihanalla terassilla. Toinen iso päivä on se, kun saan vanhan asunnon myytyä ja voin maksaa kaikki velkani pois. Yli 10 v. tuli kokeiltua asuntovelallisen elämää ja lopputulos on se, että se ei ole minua varten. Kuluneen sanonnan mukaan, miksi ostaa koko lehmää, kun kaupasta saa ostaa maitoa purkissa. 

Toivotan jokaiselle blogini lukijalle entistä parempaa Uutta Vuotta 2024!