(Kuva: Wikipedia)                          (Kuva: hs.fi)

 

Kiinnitin huomiota jokin aika sitten mediassa ja netissä näkyviin mainoksiin mustasta perjantaista. Ihmettelin, että "mitä toi nyt on", kunnes tajusin, että jokin mainoskampanja, taas. Tarkemmin asiaa tutkittuani älysin, että kyse on valtakunnallisesta joulunavauskampanjasta. Totesin, että siinä on taas joku mainonta-alan ammattilainen keksinyt todella älyttömän ja huonosti yhteensopivan nimen joulunavaushelvetille. Yhtä älyttömän kuin maailmansodan aikainen tykki Kokkolan joulunavauskampanjassa.

Sarkastinen minä puolestaan ajatteli, että toisaalta nimi on siinä mielessä osuva, että kyllä monella tuohon hullutukseen mukaan lähtevällä ja alennusprosenteista humaltuvalla on sen jälkeen todellinen Black Friday pankkitilillään. Vaikka itsekin olen joskus osallistunut aktiivisesti kulutusjuhlaan niin onneksi ikä, järki, velkojen suuruus ja pankkitilin saldo on tuonut kohtuullisuuden osteluun - kuten niin moneen muuhunkin liiallisena haitalliseen asiaan.

Kun päätin kirjoittaa tämän päivän teemasta tänne jokusen sanan ja etsin sopivia kuvia googlesta, osui silmiini hakusana "musta perjantai 1929". Wikipedian mukaan (suora lainaus) kyseessä on "Wall Streetin vuoden 1929 pörssiromahdus, jota kutsutaan myös suureksi romahdukseksi. Se alkoi 24.10 (musta torstai) ja päättyi 29.10 (musta tiistai). Pörssiromahdus oli näkyvin merkki maailmanlaajuisen laman alkamisesta. Kurssien toipuminen romahdusta edeltäneelle tasolle kesti 25 v."

Toisen lähteen mukaan kyse on amerikkalaisten joulunavauskampanjasta. Olisihan se pitänyt arvata. Mitä muuta voi sellaiselta maalta odottaakaan, joka ei osaa asettaa järkeenkäypiä ehdokkaita edes presidentinvaaleihin.

 

(Kuva mtv.fi)

 

Todellinen musta perjantai on niillä tuhansilla (kymmenillä tuhansilla?) , jotka vuodesta toiseen joutuvat seisomaan kaiken kansan ja median ihmeteltävinä leipä-, ruoka- ym. jonoissa. Meidän kuitenkin kohtuullisesti toimeen tulevien, jotka aina valitamme rahapulaa, on silti oikeasti vaikea kuvitella, minkälaista elämä olisi, jos ei olisi aina varaa edes ruokaan, puhumattakaan uusista vaatteista. Heitämme helposti huulta (itsekin) pienestä tilistä, joka tuli ja meni, velkavankeudesta ja konkurssista, joka on oikeasti vielä kaukana silloin, kun pystymme hoitamaan laskumme joutumatta ulosottoon. "Ainaisesta rahapulasta" huolimatta ostamme kuitenkin aina silloin tällöin jotain pientä kivaa, mikä sattuu miellyttämään silmää.

Itse olen kapinoinut kaupallista joulua vastaan jo kauan. En osta joululahjoja. Kortteja saatan lähettää, jos viitsin niitä alkaa kirjoittamaan. Koska olen allerginen askartelulle - ja muutenkin laiska - en ala niitä itse väsäämään. Paitsi kerran sorruin. Monena vuonna olen laittanut tilisiirron kautta Pelastusarmeijan Joulupata - keräykseen pienen summan, koska esim. juuri he auttavat niitä, jotka apua eniten tarvitsevat. Yhteisvastuukeräyksen lisäksi se on lähes ainoa kohde, johon osallistun.

Kaksi joulahjaa olen tosin tällä viikolla ostanut. Autoon uudet iskarit, kun katsastusmies kehotti vaihtamaan ne kk:n kuluessa. Ja pölynimurin meidän huusholliin, kun edellinen kesti vain vajaan vuoden. Imuteho hiipui kuin ikämiehen suihku. Eikä se johtunut imurin liiallisesta käytöstä tai siitä, että en olisi ymmärtänyt tyhjentää säiliötä / puhdistaa suodattimia. Se johtui siitä, että imuri on senkaltaista halpistuotantoa, jota ei edes korjata, vaikka takuu olisi voimassa, vaan vaihdetaan uuteen. En huoli. En myöskään enää pölypussitonta.

Saa nähdä nyt sitten, sujuuko joulu- ym. siivot reippaammin, kun on kunnon vehje. Kyllä se näin on, että halpaa ei kannata ostaa.

Black Friday näkyy myös, kun katsoo ikkunasta pihalle. Vaikka en rakastakaan mitään kovia pakkasia niin kyllä pieni lumipeite ja muutaman asteen pakkanen valaisisi maisemaa ja piristäisi mieltä. Mutta hei - enää kk ja sitten päivät alkavat pidentyä ja ollaan taas menossa kevättä kohti. :D