Syksyn piristykseksi lähdimme isännän kanssa Helsinki - Tukholma - Helsinki - risteilylle lokakuun alkupuolella työvuorojen välissä. Suoraan yövuorosta pakkaamaan. Oli harmaata ja satoi, niin pohjanmaalla kuin pääkaupungissakin. Otimme auton mukaan laivaan. koska viettäisimme päivän Tukholmassa ja parkkeeraus Helsinkiin olisi maksanut melkein saman kuin auton ottaminen laivaan.

Olen ollut Tukholmassa vain kerran aikaisemmin, tasan kolme vuotta sitten. Silloin olimme muutaman päivän ja yövyimme isännän veljen luona. Rakastuin kaupunkiin heti. Tosin todella vähän ulkomailla matkustaneena olisin varmaan rakastunut mihin tahansa kaupunkiin. Tukholmassa sydämeni vei Gamla Stan, johon suuntasimme ensimmäiseksi.

En ole shoppailijaluonne, mutta etsin heti sen saman viikinkiaiheisen putiikin, josta kolme vuotta sitten ostin kaulakorun. Nyt matkaan löytyi korvikset. Kävelimme kapeilla kaduilla ja joimme kahvit suklaaleivoksen kera kaupungin vanhimmaksi konditoriaksi itseään mainostavassa paikassa. Matkaan lähti myös kolmen kuvan kehystetty printtitaulu Gamla Stanin tunnelmista.

Kadut ja talot suorastaan inspiroivat haaveilemaan. Jos olisin varakas, vuokraisin sieltä jonkun ullakkohuoneen ja sulkeutuisin sinne kirjoittamaan kuukausiksi. Välillä tietenkin kävelisin kaupungilla, kävisin ostamassa torilta tai kauppahallista murkinaa ja istuisin katukahviloissa imien itseeni kaupungin tunnelmaa.

Olen maalta kotoisin ja olen aikaisemmin pitänyt itseäni mökki-ihmisenä, mutta nyt on pakko myöntää, että kaupunkilomat on oma juttuni. Ei shoppailu- eikä rantalomat. Jos saisin yksin päättää, kävisin kotimaassa kaikissa teattereissa, kirkoissa, museoissa ja muissa kulttuurikohteissa unohtamatta persoonallisia pubeja, kahviloita ja rokkiklubeja. Toisaalta myös kylpylälomat ei-sesonkiaikaan, Lappi, Pohjoismaat ja Euroopan kohteet kiinnostaa. Englanti, Irlanti, Euroopan kaupungit ja ne kaikki ihanat seudut, missa pohjoismaiset Beckit ja Wallanderit on kuvattu. Haaveilla voi aina, kunhan muistaa realiteetit - No Money, No Funny!

Kävimme päivän aikana myös kauppatorilla ja kauppahallissa. Silmät pyöreänä katsoin kymmeniä juusto-, oliivi- ym. kaikkea mahdollista laatuja elintarvikkeita ja räpsin kameralla niin että isäntää hävetti. " Älä nyt ole niin turistin näköinen", mutta mitä väliä, eihän siellä kukaan tuntenut ja turistihan minä olinkin! Yksi rastapäinen teen ja kahviputiikin pitäjä ei tosin tykännyt kuvaamisesta. Heti tuli mieleen, että mahdettiinkohan siinä putiikissa myidä muitakin lajeja eräänlaisia nautintoaineita.

Ilma oli lämmin ja taivas harmaa. Paljon koululaisia ja aasialaisia turisteja oli liikkeellä. Päivä oli onnistunut. Laivalla söimme ensimmäisenä iltana lihaa ja toisena kalaa. Minä puna- ja valkoviinin kera, isäntä limpparin. Sen jälkeen maistui uni. Vanhat jätti kaikki yökerhomeiningit väliin. Nukuin molempina öinä kuin pieni possu, sillä sänky oli tarpeeksi kova ja laivan pieni keinahtelu tuuditti uneen. Ahvenanmaalla pysähdyksistä ei ollut aavistustakaan.

Ainoa negatiivinen asia oli toisena aamuna aamupalalla mellastanut iso nuorisojoukko, joka oli tullut aamupalalle suoraan bailaamasta eikä ollut juuri nukkunut koko reissun aikana. Vaikka en mikään kukkahattutäti olekaan, niin oli pakko vaihtaa pöytää ja olisi tehnyt mieli sanoa kovaäänisemmille muutama valittu sana. Vaikka bailaa, ryyppää ja pitää hauskaa (niin kuin itsekin on nuorempana tehnyt) niin sitä en ymmärrä, miksi pitää pitää niin kovaa ääntä, huutaa ja kiroilla ja häiritä muita. Vai kuuluuko se nuoruuten tyyliin "omistan koko maailman ja elän ikuisesti". En enää ihmettele, että joillakin risteilyillä on ikärajat.

Kotimaa otti vastaan auringonpaisteisena ja ruskan kaikissa väreissä. Olisi ollut mukava jäädä vielä Helsinkiin, mutta työt kutsui aamulla. Ai niin - vielä yksi uskomaton sattuma. Ajattelimme etukäteen piipahtaa isännän sukulaisissa pääkaupunkiseudulla, jos he olisivat kotosalla. Kuinkas ollakaan - myös he olivat samalla risteilyllä! Hämmästys oli molemminpuolinen, kumpikaan taho kun ei kovin usein laivoilla reissaa!