Jo edellisestä kirjoituksestani huomasi, että olin todella loman tarpeessa. Kävin ylikierroksilla, muisti pätki ja olin aika stressaantunut. Nyt fiilikset on päinvastaiset - olo on rauhallinen ja rentoutunut eivätkä aivosolut pompi pään sisällä miten sattuu. Siihen auttoi yksinkertaisesti reilun viikon mittainen kesäloma oikeaan aikaan. Olen usein ollut lomalla kesäkuussa ja säät eivät ole aina suosineet. En olisi uskonut aikaiseemmin yhtä lomaviikkoa satunnaisesti kalenteriin laittaessani, että voi käydä niin hyvä tuuri, että juuri se viikko on alkukesän kaunein. Kotiseudulla satoi ja myrskysi, mutta Tahkolla, jossa olimme, satoi vain parina päivänä ja silloinkin ripotellen.

Kotimme viikon ajan.

Viisi vuotta sitten ostin lomaosakkeen Aikalomilta, joka on se pienempi ja parempi lomaosakkeita myyvä yritys Suomessa. Olin toipumassa kaksi vuotta aikaisemmin kokemastani rankasta erosta ja löytämässä takaisin itsetuntoani, jota oli poljettu kuraan useiden kenkien voimin. Halusin itselleni jotain omaa, jota ei kukaan voisi ottaa pois. En ole shoppailijatyyppi enkä osaa lääkitä pahaa oloani kuin mässäämällä, mutta tällä kertaa tein toisin - otin lainan ja ostin osakkeen (laina on maksettu pois).

Lomaosake kotimaassa on siitä kätevä systeemi, että siihen pääsee käsiksi pienempituloinenkin. Toki kalliimmat osakkeet sesonkiaikaan maksavat monikertaisesti, mutta jos nauttii eniten lomailusta rauhallisempaan aikaan mahdollisimman kaukana huvipuistoista ja muista korkean melutason lapsiperhekohteista, niin hyvin edullisesti voi lomaosakkeen omistaja ostaa lisäviikkoja ja äkkilähtöjä tai vaihtaa oman viikkonsa samankokoiseen kohteeseen. Tahko on talvisesonkipaikka, jossa oli juuri nyt talvi- ja kesäsesongin välinen ihanan rauhallinen välikausi. Se sopi meille hyvin.

Niin tyyntä ja rauhallista. Järven ranta täynnä niemiä ja notkelmia.

Lomaosakkeissa on hyvin varustellut keittiöt, joten kokkailimme pääasiassa mökillä. Kävimme tutustumassa kohteisiin autolla. laivalla ja kävellen. Kävelin noiden muutaman päivän aikana enemmän kuin koko vuonna yhteensä ja sain palkinnoksi rakkulat pikkuvarpaisiin. Kävimme uimassa Tahko Spassa ja kilometri meni helposti, vaikka edellisestä kerrasta olikin aikaa. Tykkään eniten sellaisista kylpylöistä, joissa on myös kunnon 25 m uima-allas, jossa voi oikeasti uida. Toki poreissakin lilluttelu on mukavaa, mutta uintimahdollisuus on kylpylöissä parasta. Luonnonveteen en vielä tarjennut mennä ja Tahkon pikkuruinen uimaranta oli siinä mallissa, että sitä siivottiin talkoilla. En suostunut koeuijaksi.

Kuopion tori ja kaupungintalo.

Yhtenä päivänä kävimme Kuopiossa. Torilla nautiskelimme Suomen vanhimman kalakukkoleipomon Hanna Partasen minikalakukot. Mökille olimme ostaneet lohikukon, mutta kyllä Partasen tuore, lämmin kukko voitti. Olivat muuten elämämme ensimmäiset kalakukot. Puijon tornissa piti tietenkin käydä, kun Kuopiossa olimme. Mahtavat olivat näkymät.

Vaikka laskupino odotti kotona, olin päättänyt niiden rakkuloiden jälkeen hankkia kunnolliset lenkkikengät. Oli siinä urheiluliikkeen myyjällä varmasti ihmettelemistä, kun meikäläinen vyöryy kauppaan ja pyytää apua kunnollisten lenkkikenkien valitsemiseen. Pankkikortti itki, mutta se on pieni itku sen rinnalla, jos kunnolliset ja hankaamattomat lenkkikengät saa meikäläisen ulkoiluttamaan ahteriaan vähän ahkerammin. Työkavereille annettu lupaus liikkumisesta loman aikana tuli ainakin pidettyä - kävelyä usealle päivälle jaettuna noin 10 km ja uintia 1 km.

Toivo vei Aholansaarelle.

Yksi Tahkon nähtävyyksistä on Aholansaari, jonne mennään 10 minuutin matka pikkuisella laivalla. Saaressa sijaitsee seurakunnan leirikeskus ja 1800-luvulla vaikuttaneen Paavo Ruotsalaisen kotiseutumuseo. Saarella oli menossa talkooviikko paikkojen siistimiseksi kesää varten ja talkoolaiset olivat pääasiassa eläkeläisiä. Ei voinut muuta kuin ihailla lähes 80 vuotiasta mummua ja pappaa, jotka siellä haravoivat ja olivat koko viikon mukana talkoissa.

Saarella kävely oli rentouttavaa. Museossa ei voinut kuin ihmetellä, miten ihmiskunta oli ylipäänsä selvinnyt hengissä niin alkeellisissa olosuhteissa. Tällä vuosituhannella syntyneet kun ovat tuskin käyneet edes ulkohuussissa tai koskettaneet lehmää. Olen ilmeisesti itsekin jo museokamaa, kun en millään pysty näkemään maailmaa nykylapsen silmin enkä ymmärrä, että paniikki iskee, jos älylaitteesta loppuu virta.

Aholansaaren perinnemaisemaa.

Lomaviikko kesti perjantaista perjantaihin. Viikonloppuna oli sen verran liian kuumaa meikäläisellekin, että nautin nykytekniikan mukavuuksista ja lueskelin viikon postit lattiatuulettimen lempeässä puhalluksessa. Pyykit kuivuivat ulkona hetkessä. Kun Suomi voitti Tsekit lauantain jääkiekkomatsissa, ei eilinen häviö Venäjälle tuntunut niin pahalta - varsinkaan kun ajattelee, miten hyvin Suomi eilen pelasi ja mistä tilanteesta joukkue oli finaaliin noussut. Hopea ei todellakaan ole häpeä!

Kun lämpötila sisällä ja ulkona on viikon verran huidellut 25 - 30 asteen välillä, en todellakaan aio tänään valittaa siitä, että tänään se näyttää vähän yli 10 astetta. Pieni viileä ja sateinen jakso on tervetullut helteiden välillä. Jaksaa ehkä viimeisinä vapaapäivinä ennen töihin paluuta tehdä jotain kotitöitäkin. Seuraava lomapätkä on kahden kk päässä. En aio elää vain sitä odottaen vaan nautin nyt kesän jokaisesta päivästä ja viikosta, säästä riippumatta. Ei ihmistä tee onnelliseksi se, että elämä on yhtä juhlaa, lomaa ja auringonpaistetta. Onnellisin on se, joka osaa suhtautua asioihin ja vallitseviin olosuhteisiin tyynen rauhallisesti ja nähdä kolikon molemmat puolet. Olisikohan tämä yksi ihmisen elämän perustavista kehitystehtävistä. Tätä edelleen opetellessa toivotan blogini lukijoille ihanaa kesää.