Ensimmäinen pakkasyö täälläpäin takana. Aamulla mittari miinuksella, auringonpaisteinen maisema peittyneenä kuuraan. Hienon kuvan siitä olisi saanut, mutta kamera ei suostunut ottamaan kuvaa, akku vaati latausta. Eilen kesän viimeinen nurmikonleikkuu ja siivouksen yhteydessä ohkasempien täkkien vaihto paksumpiin. Kerrankin oikea ajoitus. Seuraavaksi alkaa taistelu isännän kanssa siitä, koska makuuhuoneen ikkunan saa laittaa yöksi kiinni.

Minä en ole talvi-ihmisiä, en pidä talvesta. Kevät on ihanaa, kesä vielä ihanampaa ja lämpimistä syksyistäkin olen oppinut nauttimaan ja siirtamään jokavuotista vuodenaika-alakuloa myöhemmäksi. Mutta siinä vaiheessa, kun alkaa pakastaa, pitää vaihtaa kesävaatteet kaapissa lämpimämpiin ja viimeistään silloin, kun tulee ensilumi - silloin se iskee - talventulomasennus. Joskus olen toivonut olevani karhu, että saisin mennä talviunille. Mutta nykyään sekään ei kannattaisi, kaikki kun haluavat ampua karhuja, jos niistä näkyy vilaustakaan.

Toiset masentuvat pimeydestä ja piristyvät lumesta. Toki lumi valaisee, mutta se tuo mukanaan muita murheita. Pitää taas alkaa ajatella talvirenkaiden vaihdattamista, akun talvikestävyyttä, lämmitysjohtoja ja jäärapaa. Monta kuukautta saa kulkea sydän syrjällään, kun saa koko ajan pelätä, että koska ja missä pyllähtää nurin. Ohkaisella takilla palelee, paksulla tulee kaupassa hiki. Rillit on aina huurussa ja nenä punainen. Eteisen lattia on aina märkä, kun lunta tulee kenkien mukana sisälle. Ja lapset alkavat haista ulolta.

Joulun aikana on kyllä ihan kiva, kun on lunta ja pientä pakkasta. Mutta sellaiset yli kymmenen asteen pakkaset pitäisi lailla kieltää. Joulun aika menee, kun on kynttilät, villasukat, suklaata ja kirjoja. Mutta kaupassakäynti on painajaista. Tekopirteä joulumusiikki alkaa soida jo lokakuussa, hyllyt pursuaa hirveätä krääsää ja vielä kauheampia värillisiä ja välkkyviä jouluvaloja. Ja kassoilla saa jonottaa, kun ihmiset luulee, että kaikki ostettava loppuu maailmasta ja sullovat kärrynsä niin täyteen kuin mahtuu.

Kun joulusta on selvinnyt ja ihana arki alkaa, parasta siinä on päivien piteneminen minuutti minuutilta. Tammi - helmikuun pakkaset on vielä sellaista kevään odottelua, kun aurinko ei vielä lämmitä enkä harrasta talviurheilua. Mutta ensimmäiset tippuvat räystäät ja lämmittävät auringonsäteet iholla saavat taas muistamaan, miten ihanaa elämä on.