Mutta Maailma ei ole vieläkään valmis

vaikka tukka harmaantuu

ja Ahdistus taistelee elintilasta

Elämänilon kanssa

 

Huikaisevan hetken olet yhtä

nälkäisen Luovuuden kanssa

kosketat Sieluja

kunnes Ajatus katoaa

 

Ja olet vain Yksin

tämän iltapäivän Humalan kanssa

pääsi sisällön kanssa

mitätön muurahainen

 

Mutta silti Uskot

Joku Joskus Jossain

päästää Sinut sisään

Paratiisin Porteista

 

          *          *          *

 

Keskiviikkoiltaa rakkaat lukijat. Kevyt iltapäivähumala valtasi mielen yövuorojen jälkeen ja tapahtui ihme - tuli tarve yrittää rustata jonkinlaista runontapaista. Tätä ei ole tapahtunut vuosiin. Pentti Saarikoski en silti kuvittele olevani. Sisällä palaa toisinaan vain niin kuumottava Luovuuden Palo, jonka laukaisee vain ja ainoastaan jokin sisintä koskettava asia, ohjelma, laulu, teatteriesitys tai jokin muu, jota en pysty selittämään.

Välillä sitä taantuu olemaan tylsä, elämän ehtoopuolella oleva, säälittävä otus, jonka nuoruuden nostalgialle puolta nuoremmat nauravat. Ajatelee, että tästä elämästä selviää kunnialla, kun tekee palkkatyötä niin kauan kuin saa, maksaa velkansa ja veronsa, kuolee huomiota herättämättömästi.

Mutta jokin sisimmässä huutaa , "vielä ei ole aika" tai että "tämä ei ole vielä tässä". Usko lottovoittoon ei ole realistinen, mutta usko siihen, että jokin ovi on vielä avaamatta pitää hengissä. Pienet tripit kaltaistensa joukkoon auttavat jaksamaan. Uskomaan siihen, että minua ei ole vielä löydetty.

 

PS. Ei tarvitse olla huolissaan, tulivuori vain odottaa purkautumistaan.