Olen jo pitempään miettinyt, miksi minä - sosiaalinen ihminen - olen usein niin väsynyt ja haluton hoitamaan sosiaalisia suhteitani. Vapaa-ajalla olen mieluummin kotona ja vetäydyn itseni seuraan lukemaan tai kirjoittamaan. Moni ystävä on odottanut pitkään yhteydenottoani tai käymistäni ja joutunut pettymään, kun minusta ei kuulu mitään pitkiin aikoihin. En ole innokas kyläilemään enkä kutsumaan vieraita. Sosiaalinen kanssakäyminen ottaa enemmän kuin antaa.

Masennuksen tai työuupuksen piikkiin olisi liian helppoa tuo laittaa. Elämässäni on tapahtunut viimeisen kahden vuoden aikana isoja muutoksia, mm. tätini kuolema ja sen mukanaan tuomat käytännön järjestelyt, jotka osaltaan ovat kuluttaneet henkisiä voimavarojani. Niistä on jo kuitenkin aikaa toista vuotta. Tätini perinnön puolikas mahdollisti sen, että uskalsin ottaa ja sain lainaa elämäni ensimmäistä omistusasuntoa varten. Muutto on takanapäin ja olen tosi onnellinen ihanasta uudesta kodista.

Menneisyydessä olevaa ja mieltäni vaivannutta ihmissuhdepettystä olen myös käynyt purkamassa perheterepeutin kanssa useampaan otteeseen. Koen vihdoin olevani vapaa menneisyyden kahleista. Olen myös uskaltanut ottaa ison askeleen ja sitoutua sormuksin elämänkumppanini kanssa. Minulla on vakituinen työ ja toimeentulo. Olen päässyt osallistumaan Aslak-kuntoutukseen ja saanut tilaisuuden keskittyä itseni fyysiseen kuntouttamiseen.

Moni asia elämässäni on siis hyvin. Mutta silti jokin mättää? Mikä? Tänä aamuna (olen parhaillaan lomalla) mieheni kanssa käymäni keskustelu tuotti ahaa-elämyksen, jonka jälkeen uskon ymmärtäväni itseäni ja elämääni taas pienen askeleen enemmän. Olemme molemmat sosiaalisia ihmisiä. Meissä on se ero, että ihmissuhteet ja sosiaalinen kanssakäyminen antaa miehelleni paljon enemmän kuin minulle. Hänelle se on voimavara, minulle voimia vaativa asia. Miksi näin?

Elämässä on aineellista ja aineetonta energiaa. Aineellista energiaa voidaan mitata jouleina tai kilowattitunteina. Aineettomalle energialle ei ole mittausmenetelmää. Aineeton energia on näkymätön voima, joka vaikuttaa meissä kaikissa. Sanotaan, että toiset ihmiset antavat energiaa, toiset vievät sitä. Samoin myös asiat kuten työ, harrastukset, elämäntilanteet ym. voivat antaa tai ottaa energiaa. Ihmisen, jolla energian luovuttaminen ja vastaanottaminen on tasapainossa, voisi sanoa olevan myös tasapainoinen ihminen, jonka seurassa toistenkin on hyvä olla.

Tunnistan itsestäni sen, että ympärilläni on tällä hetkellä liikaa sellaisia asioita ja ihmisiä, jotka ottavat enemmän kuin antavat. Oma energiani ei ole tasapainossa. Siksi en voi myöskään antaa toisille sitä, mitä minulla ei ole. Yksinkertaista, mutta silti niin monimutkaista. Syy, miksi en jaksa olla kanssakäymisessä niin paljon kuin haluaisin on juuri tässä. Minun on helpompi tykkäillä ja kommentoida Facebookissa kuin tavata ihmisiä kasvotusten. Minun on pakko vetäytyä omiin oloihini, että jaksan taas selvitä seuraavan päivän sosiaalisista vaatimuksista esim. töissä.

Työn suhteen olen tiedostanut sen, että olen tällä hetkellä sellaisessa työssä, joka ottaa enemmän kuin antaa. Syitä on monia, mutta asiaan ei ole yksittäisiä "syyllisiä". En voi syyttää työn luonnetta, työtehtävien sisältöjä, firman toimintatapoja, asikkaita, työkavereita - en edes itseäni. Olen vain yksinkertaisesti kulkenut yhden tien päähän. Säilyttääkseni ammattitaitoni ja -etiikkani minun on löydettävä itselleni niitä tukeva ratkaisu, joka on tällä hetkellä vielä täysin avoin. Vain suunta on selvä. Ja se on eteenpäin.

Ihmisten suhteen olen ehkä liikaa tekemisissä sellaisten ihmisten kanssa, jotka ottavat enemmän kuin antavat. Olen jatkuvassa sosiaalisessa energiavajeessa. Siksi en itsekään pysty antamaan muille niin paljon kuin haluaisin. Tullakseni jälleen energiatasoltani omaksi itsekseni, tarvitsen elämääni enemmän sellaisia asioita ja ihmisiä, joiden kanssa energia virtaa vapaasti ja molemminpuolisesti.

Kirjoittaminen on yksi asia, joka antaa minulle energiaa. Toivon, että pystyn myös sen avulla antamaan energiaa muille. Liikunta antaa sekä fyysistä että psyykkistä energiaa. Uni ja lepo on tärkeää. Mitä enemmän ikää tulee, sitä vaikeampaa on palautua kolmivuorotyöstä. Omassa elämässä voi olla myös itse aiheutettuja "energiasyöppöjä", kuten epäterveellinen ravinto ja liika usein tapahtuva / liiallinen alkoholinkäyttö. Näistäkin tunnistan kohtia, joiden suhteen voisi hieman petrata.

Summa sumarum - jokainen on kuitenkin oman onnensa seppä. Omat valintani elämän isoissa ja pienissä asioissa vaikuttavat siihen, millaista elämää elän. Elämässä on paljon asioita, joihin ei voi itse vaikuttaa, esim. sairauksia, onnettomuuksia, menetyksiä. Mutta siihen voi aina vaikuttaa, miten niihin suhtautuu, miten niistä jatkaa eteenpäin. Miten se vanha viisaus menikään... "Anna minulle voimaa muuttaa mitä voin... hyväksyä, mitä en voi muuttaa... viisautta erottaa nämä toisistaan".