(Lappajärvi 2005)

 

Näin jälkeenpäin on vaikea nimetä mitään yksittäistä seikkaa, mistä vaikeudet alkoivat. Pääasiassa meillä oli mukavaa toistemme seurassa. Kun olimme kahdestaan tai lasten kanssa, ongelmia ei juuri ollut. Melko pian minulle selvisi yksi ikävä asia. Mies häpesi minua. Se kävi ilmi silloin, kun miehen harrastusporukan ja minun työpaikkani pikkujoulut sattuivat olemaan samana päivänä samassa paikassa.

Mies meni omiinsa ja minä omiini hiukan myöhässä, kun otin hiukan pohjia ja piti laittautua. Olimme samassa ravintolassa ja mies tuli pöytääni, jossa istuin osan työkavereista kanssa. Esittelin heidät toisilleen ja juttu luisti. Siinä vaiheessa alkoivat ongelmat, kun oletin, että mies esittelisi ystävilleen myös minut, melko tuoreen avopuolisonsa. Se ei käynyt. Riitahan siitä tuli. Huusimme toisillemme niin että meteli kuului toisessa salissa olevien työkavereideni korviin asti. Ei meitä kumpaakaan pois ajettu, ei tokikaan, olihan osa miehen ystävistä sellaisia, jotka työskentelivät toisinaan siinä ravintolassa portsareina.

En enää muista, miten se riita myöhemmin sovittiin, mutta minulle tuli hyvin pian selväksi, että mies ei kehdannut esitellä minua kamppailulajeja harrastaville ystävilleen - varsinkaan, kun yhden tyttöystävä oli sitä tasoa, että oli edennyt finaaleihin Suomen ensimmäisen Mallikoulu-sarjan tuotantokaudella. Mies harrasti ko lajia itsekin eikä ollut enää ihan aloittelija vaan suoritti suhteemme aikana vyökokeen ja pääsi seuraavalle tasolle.

Uusi työ oli kolmivuorotyötä, mitä en ollut aikaisemmin tehnyt. Se oli myös aika stressaavaa, koska työssä oli päivittäinen väkivallan uhka. Työkaverit olivat mukavia ja koin, että minut otettiin hyvin vastaan - siitä huolimatta, että olin ohittanut pari hakijaa, jotka olivat määräaikaisina sijaisina. Työn sisältö oli sillä lailla uutta, että minulla oli paljon opettelemista, koska ko asiakasryhmä oli minulle aika vierasta enkä ollut aikaisemmin ajatellut ko tyyppistä työtä.

Myös perhe-elämässä oli opettelemista. Lasten kanssa ei ollut ongelmia, koska he tykkäsivät minusta. Ongelmia tuotti lähinnä se, että koin olevani jonkinlainen itsestäänselvyys monessa asiassa. Miehelle oli itsestäänselvää, että kävisin kaupassa (ruoka- ym. menot toki jaoimme oikeudenmukaisesti), tekisin ruokaa, pitäisin kodin siistinä ja olisin lastenvahtina, kun mies harrasti.

En ole sellainen, joka elää kiitoksella, mutta ei sekään mukavalta tuntunut, jos tekemisiä ei millään lailla noteerattu, mutta tekemättä jättämiset kyllä huomattiin. Mies oli tottunut lapsuudenkodissaan, että paikat on tip top, mutta meikäläinen oli hieman rennompi noissa siivousasioissa. Joskus olin töistä niin väsynyt, että en kertakaikkiaan jaksanut siivota.

Yksi asia, johon minulla oli aluksi hieman totuttelemista oli alkoholinkäyttö lasten aikana. Mikään tiukkapipo en tokikaan ollut ja omat töppäykseni alkoholin kanssa oli nuorempana tehnyt, mutta kesti hetken, että totuin siihen, että kun saunottiin, lapset hakivat meille jääkaapista kaljaa. Kysyin kerran tytöltä, että eikö se häiritse häntä, mutta hän sanoi, että isä on paljon mukavampi ja rennompi, kun ottaa vähän kaljaa. Se piti kyllä paikkansa.

Kesällä 2005 tapahtui kaksi asiaa, joilla oli vaikutusta pidemmällä tähtäyksellä. Mies oli nuorempana harrastanut speedwaytä ja haaveili moottoripyörästä. Koska asia oli hänelle tärkeä, minä tuin ja kannustin häntä, kun hän oli ostamassa käytettyä moottoripyörää. Itse pelkäsin hieman moottoripyöriä, varsinkin sen jälkeen, kun näin netistä muutaman tosi pahan onnettomuusvideon. En kuitenkaan halunnut millään lailla olla jarruttamassa toiselle tärkeää harrastusta. (Jos olisin etukäteen tiennyt, mihin moottoripyräharrastus suhteemme johtaisi olisin varmaan ollut toista mieltä.)

(Biffen 2005)

 

Sinä kesänä tyttö sai oman koiran. Pidimme kaikki eläimistä, joten asia ei sinänsä ollut mitenkään huono juttu, mutta koiran kanssa tuli ongelmia myöhemmin. Koira oli meille kaikille rakas ja kulki lasten mukana kummassakin kodissa. Lenkittämisistä tuli ongelma, kun koira tuli ns. hulluksi, jos toinen koira tuli vastaan. Se haukkui, murisi ja tempoi niin, että siinä oli aikuisellakin pitelemistä. Kokeiltiin kaikki konstit; leikkaus (uroskoira), koirakoulu, koirapsykologi, kuristuspanta, kuonokoppa, hyvästä käytöksestä palkitseminen ym. mutta mistään ei saatu pysyvää apua. Lenkityksistä tuli painajainen tytölle ja asiasta tuli monta riitaa, vaikka mekin osallistuimme lenkittämiseen.

Kesällä 2005 miehen äidin miesystävä kuoli yllättäen. Se oli miehen äidille kova pala, mutta myös me kaikki surimme, koska miesystävä oli hauska heppu ja tuli hyvin toimeen lasten kanssa. Sain paljon hyvää palautetta olemassaolostani lasten elämässä nimenomaan miehen äidiltä ja hänen miesystävältään.

Sinä kesänä jäi kesälomareissunkin suunnittelu puolitiehen. Otimme viime tipassa alkeellisen mökin viikoksi melkein kuolleelta leirintäalueelta Lappajärveltä. Sieltä käsin mies meni tytön kanssa äidin miesystävän hautajaisiin ja minä jäin pojan kanssa mökille. Mies alkoi kulkea sinä kesänä moottoripyöräilijöiden kokoontumisajoissa ja minä olin silläaikaa joko yskin kotona tai töissä.

Kun olimme kahdestaan tai lasten kanssa, meillä oli paljon hyviä ja hauskoja hetkiä. Mutta jos meille tuli vieraita tai kävimme jossain, mies muuttui - varsinkin omien kavereidensa aikana. Hän piikitteli minua, lähinnä ulkonäköön, painoon tai älykkyyteeni liittyvissä asioissa. Minkäänlaista itseensä kohdistuvaa huumoria hän ei kestänyt. Jos siihen sorruin, sain kuulla asiasta jälkeenpäin.

Tykkäsimme molemmat oluen juonnista, jota tapahtui useampana iltana viikossa. Kun toinen ehdotti, että haetaanko Siwasta kaljaa ja lämmitetäänkö sauna, toinen oli siihen useinmmiten heti valmis. Ne oli leppoisia, mukavia iltoja. Hyvin harvoin menimme yhdessä ravintoloihin, mutta jos menimme, nekin sujuivat pääasiassa hyvin ja ilman mitään riitoja. Kumpikaan ei ollut riitaisa alkoholia sopivasti nauttineena. Teimme myös parempaa ruokaa viikonloppuisin, jos kummallakin oli vapaata, ja nautimme sitä hyvän viinin kanssa.

Elimme täyttä elämää ja minä olin pääosin onnellinen. Valitettavasti olin myös sokea ja tässä asiassa tyhmä ja idiootti, mutta se paljastui vasta paljon myöhemmin, kun sain tietää asioista, joita minulta oli salattu jo pitkän aikaa. Siitä lisää seuraavalla kerralla.