Kun katseesi osuu yllä olevaan otsikkoon, aivoissasi kytkeytyy tiedostamattomia mielleyhtymiä. Työskentelen mielenterveysasiakkaiden parissa asumispalveluyksikössä ja yhtenä päivänä yksi asukas kysyi minulta "Onko kaikilla ihmisillä verensokeri?" Toinen asukas oli väittänyt, että hänellä ei ainakaan ole verensokeria. Vastasin, että on, mutta että diabetesta sairastavilta sitä mitataan useammin kuin sellaisilta, jotka eivät sairasta diabetesta.

Sama fakta pätee mielenterveyteen. Kaikilla ihmisillä on mielenterveys, jonka vahvuus vaihtelee eri ihmisillä, mutta myöskin samoilla ihmisillä eri elämäntilanteissa. Mielenterveys muuttuu samalla tavalla kuin fyysinenkin terveys. Voit hoitaa terveyttäsi, mutta silti voit sairastua, jos altistavat tekijät ja / tai geeneissä oleva perimä sattuvat kohdalleen. Kaikki tietävät, että tupakointi altistaa keuhko- tai kurkkusyöpään, mutta voit sairastua niihin silti, vaikka et olisi elämässäsi polttanut yhtäkään savuketta.

Tämä pätee myös mielenterveyteen. Itsestäänselvä asia? Kun seuraa yhteiskunnallista, asiantuntijoiden tai ihmisten välistä keskustelua, näin ei tunnu olevan. Sanalla mielenterveys on kummallinen kaiku. Jotenkin negatiivinen. Jos esim.kerrot jossain tilanteessa, että sinulla on diabetes niin aiheesta voi syntyä vilkasta keskustelua. Ruokavaliosta, liikunnasta, lääkityksestä. Mutta mitä tapahtuu, jos sanot, että sinulla on mielenterveysongelmia? Tulee vaivautunut hiljaisuus, joku rykäisee, joku poistuu paikalta, joku vaihtaa puheenaihetta. Ja sen jälkeen kukaan ei puhu kanssasi ja välttelee katsettasi.

En ole kokeillut, mutta olen aivan varma, että noin siinä kävisi. Me elämme ns. sivistysvaltiossa ja 2010-lukua. Silti mielenterveysasioihin suhtaudutaan yhä edellä kuvaamallani tavalla. Jos tehtäisiin koe, jossa ihmisille näytettäisiin esim. sanoja lapsi, nuori, vahnus, kehitysvammainen, sokea, syöpää sairastava ja mielenterveysongelmainen ja pyydettäisiin pisteyttämään oma suhtautuminen ko. ryhmää edustavaan henkilöön niin väitän, että mielenterveysongelmainen saisi heikoimmat pisteet. Ellei sanojen joukossa olisi sanoja alkoholisti tai rikollinen.

Jos olisin pappi, saarnaa tästä aiheesta syntyisi helposti. Koska minulla on jo hyvä ammatti enkä aio tällä ikää enää kouluttautua uudelle alalle, tyydyn olemaan mielenterveysasioiden maallikkosaarnaaja. Eli aloitan nyt blogissani erillisen ja toivottavasti pitkään jatkuvan kirjoitussarjan tästä aiheesta.

Toinen tähän aihealueeseen liittyvä sana on lääkitys, jonka puolesta ja vastaan taistelu alkaa muistuttaa Lähi-Idässä käytäviä uskonnollisia sotia. Varsinkin viime aikoina on uutisissa ja lehdissä ollut tätä asiaa sivuavia juttuja. Asiantuntijat kiistelevät lääkkeiden tarpeellisuudesta. Lääketehtaita syytetään ihmisten terveydellä rikastumisesta. Jotkut sanovat, että tietyt sairaudet ovat lääketeollisuuden keksimiä. Lääke on paitsi henkiä pelastava, myös ihmisen identiteetin tuhoava myrkky toisten mielestä. Yksi liputtaa elävän ravinnon puolesta, toinen uskoo urheilun pelastavan maailman, kolmas julistaa uskoon tulon parantavan kaikki sairaudet, neljäs luottaa mainoksiin ja kokeilee jokaista uutta myyntiin tulevaa lääkettä / hoitokeinoa.

Ei ole mikään ihme, että ihminen on tämän kaiken keskellä aika hämmentynyt. Mikä on totta, mikä ei. Ketä uskoa, kuka huijaa. Mikä auttaa, mikä ei. Kerron salaisuuden; Tässä asiassa ei ole olemassa absoluuttista ja aukotonta totuutta. Oikeastaan vain se on totta, että se, mikä toimii yhden ihmisen kohdalla, saattaa aiheuttaa päinvastaisen vaikutuksen toiselle ihmiselle. En kirjoita tästä aihealueesta vain lämpimikseni - tai päästääkseni höyryjä ulos. Toivon oikeasti saavani aikaan keskustelua ja kommentointia. Saavani ihmiset ajattelemaan asioita muustakin kuin omasta, pinttyneestä näkökulmastaan ja ehkä edes hiukan, edes pikkuriikkisen muuttavan asennoitumistaan mielenterveysasioita kohtaan.

Olkoon tämä esipuhe. Jatkoa seuraa myöhemmin. Pitää käydä töissä ja hoitaa koti- ym. asioita välillä eikä vain kirjoittaa. Kirjoittamisella kun ei asuntolainaa lyhennetä eikä jääkaappia täytetä. ;)