Tämän jutun jatko-osa jäi kirjoittamatta kesän aikana, joten tässä tulee - jos ketään ylipäänsä kiinnostaa. Eli silloin toukokuussa 2007, kun olin saanut kuulla silloiselta mieheltäni pettämisestä, lähdin suutuspäissäni kapakkaan rääkymään ja join pääni täyteen. En tiedä, mistä noita kummallisia päähänpistoja siihen aikaan joskus tuli, kun vielä harrastin kännäystä, mutta jostain syystä Toimittaja tuli mieleeni. Otin numeron numerotiedustelusta ja lähetin hänelle viestin, jossa ensin kysyin kuulumisia ja sitten kerroin tulleeni jätetyksi, kun mies löysi paremman. Hän vastasi jotain siihen suuntaan, että entä jos löysi huonomman. Jotain siinä vielä viestiteltiin, mutta seuraavana päivänä pyysin anteeksi humalatilastani johtuvaa viestittelyä. Ja häpesin.

Tuli kesä ja syksy ja elettiin joulun alusaikaa. Olin töissä yövuorossa, kun sain hyvän joulun toivotusviestin ko Toimittajalta. Ja siitä se sitten alkoi. Elämäni kummallisin tekstiviestiystävyys. Viesteja kulki päivittäin molempiin suuhtiin. En osaa selittää sitä, mutta kaiken sen hässäkän ja erosta ym. toipumisen keskellä Toimittajasta tuli minulle tärkeä ystävä, tsemppari ja tulevaisuuden uskon luoja synkimpinä hetkinä. Minä vain pilasin sen ystävyyden sekoittamalla siihen tunteet eli kiinnostuin miehestä enemmänkin kuin ystävänä.

Vuosi vaihtui ja olin viikonloppuvapaalla ja hyvän ystäväni synttäreillä Vaasassa, josta minun oli tarkoitus ajaa seuraavana päivänä Seinäjoelle teatteriesitystä katsomaan. Olin luvannut tälle ystävälleni, että olen sen illan viestittämättä Toimittajan kanssa, mutta tietäähän sen miten siinä kävi. Juhlatunnelmissa (ja oli ilmeisesti hyvä itsetuntopäivä) ehdotin Toimittajalle, että mitä jos tulisin käymään kylässä teatterin jälkeen. Ensin hän vastusteli, ettei voisi minua niin kurjiin oloihin kutsua, mutta suostui lopulta. Sovimme, että pistän viestin, kun teatteriesitys olisi ohi ja hän laittaisi osoitteen.

Sitten kun se hetki tuli, hän kysyi että olinko tosissani sen vierailun suhteen. Hän oli ajatellut, että se oli vain leikkiä - mutta oli kumminkin varustautunut siiderillä, jos olisin sittenkin ollut tosissani. Vähän oli nolo olo. Itse kun olin koko ajan ollut tosissani enkä tuollaista piloillani kenellekään menisi lupaamaan.

Aluksi tunnelma oli vähän jäykkä ja kaukana niistä monimielisistä tekstiviesteistä, mitä oli puolin ja toisin lähetetty. Mutta kun muutama siideri oli korkattu, alkoi tunnelma vapautua ja juttu luistaa. Nyt pitää muistuttaa, että en ole mikään vamppi ja olen tosi huono iskemään miehiä, mutta silloin minulla oli Suunnitelma. Join, mitä tarjottiin - ihan tarkoituksella. Jossain vaiheessa se oli sitten pakko sanoa, että en voisi sinä iltana enää lähteä autolla. Sanoin, että voin kyllä nukkua sohvalla.

Aika monen siiderin jälkeen tuli tarve päästä vessaan ja kysyin tietä sinne. Siinä vaiheessa paljastui, mitä Toimittaja oli tarkoittanut "kurjilla olosuhteilla". Hänellä oli ulkovessa. No, siihen olin tottunut omassa lapsuudenkodissani, joten asia ei ollut itselleni mikään ongelma. Hän näytti tietä ja pikku pakkasessa kompuroin kikatellen ihanaan vanhan ajan puuceehen. Kun tultiin takaisin, minä edellä, tein äkkikäännöksen, halasin ja pussasin. Hän ei vastustellut.

Sohvalla en kuitenkaan sinä yönä nukkunut. Aamulla keskustelimme asioista. Hän sanoi, että ei harrastanut yhden illan juttuja, mutta ei kuitenkaan ollut valmis seurustelusuhteeseen. Erosimme vähän hämmentyneissä tunnelmissa.

Viestittely kuitenkin jatkui entiseen tapaan sen illan jälkeen. Toisenkin kerran kävin hänen luonaan sinä keväänä kahvilla, mutta ne oli pelkät kahvit. Sen jälkeen kun muutin takaisin nykyiselle asuinseudulleni ja samalle paikkakunnalle, missä hän asui, viestittely hiukan harveni. Hän kuitenkin halusi tulla katsomaan vuokrayksiötäni, mutta se vierailu jäi melko lyhyeksi.

En tänäkään päivänä tiedä, mitä tapahtui, mutta hänen puoleltaan viestittely loppui pian sen jälkeen kuin seinään. Hän ei enää vastannut viesteihini. Ymmärrän kyllä näin jälkeenpäin, että kävin päälle vähän turhan hanakasti, mutta silti olisin odottanut hänellä olevan pokkaa sanoa sen suoraan. Tai jos oli jokin muu syy niin sitten sen. Tunsin oloni petetyksi, koska olin pitänyt häntä oikeasti ystävänäni ja kertonut hänelle monia itselleni arkoja asioita. Jos seurustelukumppanin uskottomuus satuttaa niin kyllä ystävän taholta hylätyksi tuleminenkin (ilman että saa tietää syytä) satuttaa aika lailla.

Elämä kuitenkin jatkui ja menin eteenpäin. Tuli uusia ystäviä ja uusia suhteita. Jouluna 2008 sain kuitenkin häneltä jouluntoivotusviestin, johon vastasin jotain näsäviisasta siihen suuntaan, että hän elää omaa elämäänsä ja minä omaani.

Tämä ei ole kyllä kummankaan puolelta aikuismaista käyttäytymistä, mutta kun tapaamme sattumalta yhteisessä "lähikaupassamme" tai muualla julkisissa tiloissa, kävelemme toistemme ohi kuin tuntemattomat tai kuin teinit, jotka teeskentelevät, että eivät tunne toisiaan. Voisin olla se fiksumpi ja tervehtiä, mutta ylpeys ei anna periksi. Ja hän luultavasti pakenee hyllyjen taakse, jos näkee minut. Pelkää varmaan, että jos tervehtisi, alkaisin taas ahdistella häntä.

Sitä pelkoa ei kuitenkaan ole. Kävi niin kuin hän sanoi - että löydän kyllä vielä hyvän miehen, joka on valmis suhteeseen. Sitä hyvää suhdetta on nyt eleltty yli seitsemän vuotta. Joskus on kuitenkin ihan hauska palata menneeseen ja muistella niitä kaikkia seikkailuja, joita on tullut elämän varrella elettyä.