Helsingin Ylioppilasteatteri : SAASTA - Maailma suuntaa vailla (kannustusraha 500 €)

Kuva Jahn Forsbacka / Seinäjoen Kamerakerho

 

Seinäjoen Harrastajateatterikesä on meikäläisen kesän kohokohta, johon valmistaudun hyvissä ajoin varaamalla ko viikonlopun töistä vapaaksi. Kun olen kolme päivää haltoissani voidessani seurata ympäri maata tulevien ryhmien erilaisia esityksiä, en välttämättä aina muista, että tämä tapahtuma ei ole kaikille maailman tärkein asia. Esitysten lisäksi tapahtuman suolaa on tavata vanhoja tuttuja mm. omilta harrastajateatteriajoiltani tai muista yhteyksistä. Ihmisiä, joita en juuri muualla tapaa. Tänä vuonna heitä oli yllättävän vähän, mutta uusia kontaktejakin hienojen keskustelujen merkeissä syntyi.

Kolme päivää - yhdeksän erilaista näytelmää. Paljon sellaista, mitä ei näillä lakeuksilla yleensä näe. Tänä vuonna estradin ottivat haltuunsa nuoret, mutta mukana oli myös vuosien kokemusta ja erityisryhmän tuotantoa. Tapahtuma on katselmus eli esityksiä ei voi laittaa paremmuusjärjestykseen. Kolmihenkinen raati kuitenkin valitsee joukosta yhden tai useamman esityksen, joka palkitaan kannustusrahalla. Lisäksi jaetaan joukko kunniakirjoja, esim. ohjauksesta, roolisuorituksesta, lavastuksesta jne.

Sekä raatia että itseäni puhuttelevin esitys oli Helsingin Ylioppilasteatterin SAASTA - Maailma suuntaa vailla, joka aloitti katselmuksen ja räjäytti tajuntani heti alkuunsa monimuotoisella toteutuksellaan. Myös esityksen ohjaaja Sirpa Riuttala palkittiin ohjauksesta kunniakirjalla.

Esitystä ei voi kertoa, se pitää kokea. Sanon suoraan, että 20 vuotta sitten en olisi välttämättä pitänyt siitä. Mitä enemmän olen näytelmiä katsonut, sitä vaativammaksi makuni on tullut. Minulle ei riitä enää hauskuus, vaadin vaikuttavalta esitykseltä yhteiskunnallista kannanottoa ja ajatuksia herättävää sanomaa. Tässä Ylioppilasteatteri onnistui täysin.

Koettuani esityksen en ole enää niin huolissani tämän päivän nuorista. Kaikki toivo heidän suhteensa ei ole vielä menetetty. Heidän joukostaan löytyy rohkeita ja kantaaottavia nuoria, jotka uskaltavat kyseenalaistaa yleisesti vallitsevan maailmankuvan ja elämäntavan tarkoituksettoman pinnallisuuden.

 

Mikkelin Poikateatteri : HAAVE(re)ITA (kannustusraha 250 €)

Kuva Santtu Hakala SEKK

 

Toisena palkittiin Mikkelin Poikateatterin HAAVE(re)ITA. Se oli energinen ja raikas, nuoruuden kipupisteitä käsittelevä musiikkia, tanssia ja huumoria sisältävä kokonaisuus, jota olisi jaksanut katsoa pitempäänkin kuin tunnin verran. Käsikirjoitus oli ryhmän omaa tuotantoa. Roolisuorituksen läsnäolosta sai kunniakirjan Aleksi Häkkänen.

Vaasalaisen Nuorten tanssiteatteriryhmä JousimäkiRitola & Co:n BURN4IT! tanssiteatteriteos oli myös puhuttelevaa katsottavaa suorittamisen, kiireen ja loppuunpalamisen teemoista. Esityksessä oli 10 nuorta naista.Tämä esitys sai kunniakirjan lavastuksesta, puvustuksesta ja äänimaailmastaan.

Muita kunniakirjan saaneita olivat Helsingin Kellariteatterin Kaikki kasvattaa-näytelmän roolista Anssi Niemi, Teatteriyhdistys Ulpu ry:n Vadelmavenepakolaisesta Tommi Virhiä ja Teatteriryhmä Nimettömät ry:n Riku Koponen näytelmässä Kun elämä muuttuu.

 

Elämäntaiteilijat (Uudenmaan cp-yhdistyksen aikuisten teatteriryhmä) : Mielen jyvä (kannustusraha 250 €)

Kuva Santtu Hakala SEKK

Kolmas palkittu ryhmä oli yllä olevassa kuvassa oleva Elämäntaiteilijat, kuuden aikuisen naisen ryhmä, joka esiintyi näyttämöllä avustajineen. Tästä esityksestä jäi hyvä mieli. Taide kuuluu kaikille ja on hienoa, kun erityisryhmät saavat esiintyä muuallakin kuin oman väkensä parissa. Tämän ryhmän mukaan valitsemisesta 39 katselmukseen hakeneen ryhmän joukosta kuuluu esivalitsija Miika Muraselle (ohjaaja, näyttelijä).

Varsinaiseen raatiin kuuluivat Antti Niskanen, Heikki Kustila ja Maria Pere. He antoivat kiitosta hiukeasta, värikkäästä, monipuolisesta ja yhteiskunnallisesti kantaa ottavasta katselmuksesta, jossa käytiin myös katsomon puolella koko tunteiden kirjo läpi. Heidän mukaansa katselmus osoittaa, että harrastajateatterilla on paljon sanottavaa ja merkitystä. Ryhmät olivat ottaneet riskejä ja valinneet vaativia tekstejä, joiden toteuttamiseen ei laitosteatteri pystyisi (erityisesti Helsingin Ylioppilasteatteri). Ohjauksiin he kaipaisivat lisää omaa näkemystä, ratkaisuja ja tarkempia rajoja. Vahvat väitteet (ohjaajan näkökulmasta) tuottaisivat ravistelevia esityksiä.

Kaikki yhdeksän esitystä olivat esittämisen ja näkemisen arvoisia - riippumatta siitä tulivatko ne palkituiksi vai ei. Toiset tekivät itseeni vahvemman vaikutuksen, toiset vähän laimeamman, mutta tunteita laidasta laitaan herätti jokainen. Esiintyjät ovat varmaan väsyneitä, mutta onnellisia. Samanlainen fiilis on itsellä katsojan puolella tämän viikonlopun jälkeen. Edessä on paluu arkeen ja työt kutsuu huomenna. Jännityksellä jään odottamaan minkälaisia esityksiä saamme nähdä Seinäjoen Harrastajateatterikesässä 2016.