(kuva: google / toyotareference.com)

En ole noussut tänään väärällä jalalla, vaikka kiukuttaakin. Olin to - pe pitkästä aikaa aamuvuoroissa ja se teki taas sen, että vaikka on vapaa viikonloppu, silmät aukeni eilen ja tänään jo viiden maissa. Eilen tosin sain vielä torkahdettua, mutta tänään totesin, että turha pyöriä enää sängyssä. Että sillälailla aamuvuorot sekoittaa pään.

Kiukutuksen syy nro 1. on rahanmeno, jota ei voi estää. Viime viikolla käytin autoa huollossa, kun meni ajovalo pimeäksi ja oli muutenkin ylittynyt jo huoltoaika. Joku saattaa pitää tyhmänä, kun käyttää lähes 20 v. vanhaa ja yli 300 000 km mittarissa olevaa autoa merkkihuollossa, mutta kun edestakainen työmatka on 100 km / päivä, ei voi vain jäädä odottamaan, koska jokin paikka hajoaa.

Aikaisemmin kävin toisessa huoltoliikkeessä, mutta vaihdoin sen jälkeen, kun olivat vaihtaneet sekundatulpat huollossa, mikä teki sen, että auto ei meinannut startata, kun oli seissyt viikon katoksessa lomareissun aikana. Kyllästyin myös nuorien kloppien kommentteihin siitä, miten tuollaisia autoja tulee harvennin huoltoon, kun ne on yleensä sellaisia paappojen kirkkoautoja. Loukkaannuin minua hyvin kohta 9 vuotta ja yli 165 000 km palvelleen autoni puolesta.

Tottahan se on, että auto alkaa olla kohta sen verran ajettu, että osat alkaa mennä vaihtoon. Nytkin olivat huomanneet huollossa, että toinen etuiskari vuotaa ja että vetonivelen suojakumissa on murtuma. Vaihdon + työn hinta-arvio tuplasti sen mitä meni huoltoon. Nekin on pakko lähitulevaisuudessa huoltaa, ainakin ennen katsastusta. Järkevää olisi vaihtaa edes puolet nuorempaan, mutta tällä hetkellä siihen ei ole varaa. Ja jollain lailla olen kiintynytkin tuohon menopeliini.

                       *                     *                    *                      *                     *

Murphyn tai jonkun muun pessimistin ennusteen mukaan kävi jälleen kerran niin, että kun yksi vehje hajoaa, kohta hajoaa myös toinen jne. Tällä kertaa se näyttää olevan jääkaappi - pakastin, joka on oikutellut jo jonkin aikaa. Ja meikäläinen, joka on tunnettu aikaansaamattomyydestaan, on hokenut yli puoli vuotta, että kaitpa sillekin pitäisi jotain tehdä - tai siis teettää. Lukuisista säätöyrityksistä huolimatta jääkaappi on ollut liian kylmä. Jopa niin kylmä, että jotkut tuotteet ovat jäätyneet osittain. Pakastin on toiminut moitteettomasti, mutta eilen illalla huomasin, että sen lämpötila oli noussut ja pistin pakastuksen päälle. Aamulla se näytti + 4, mikä tarkoittaa sitä, että tuleva viikko syödään marjoja. (Onneksi ne on terveellisiä.)

Aamulla pitää soittaa huoltoon ja katsoa onko sille mitään tehtävissä vai meneekö vaihtoon. Onneksi on iltavuoro, että ehdin soittaa.

Jotain hyvääkin on huomisessa. Isäntä aloittaa työt pitkästä aikaa. Lähes kahden vuoden työttömyysjakso päättyy, ainakin hetkeksi aikaa. Viime kesänä sen katkaisi keikkatyö, mutta se osoittautui isännälle liian raskaaksi, kun päivät venyivät yli 12-tuntisiksi ja työaika oli ilta ja yö.

                      *                        *                    *                    *                      *

Viime viikolla hehkutin FB:ssa sitä, että onnistuin vihdoin viimein liittämään kävijälaskurit blogeihini, toki isännän avulla. Tänään poistin ne, koska huomasin, että näyttävät mitä sattuu. Kun asensin ne, laskuri näytti alkavan numerosta 8. Vuodatus-blogien kojelauta-sivulla (siihen pääsee ainoastaan blogin pitäjä) näkyy tilastokäyränä ja numeroina blogin näytöt viimeisen viikon ajalta. Laskin yhteen 8.3 - tähän aamuun  (13.3) asti olleet luvut ja sain 163. Laskuri näytti 45. Toisessa blogissani oli sama juttu. Numerosta 8 alkoi ja samalla aikavälillä 116 näyttöä, laskuri näytti 57. 

Kun tarkoitus ei ole kehuskella tuhansilla kävijöillä eikä tämä ole millään lailla kaupallinen, poliittinen tai muuhunkaan sitoutunut blogi, ei kävijämäärillä ole merkitystä kuin itselleni. Ja ne näen kojelaudasta. Paras lukema yhden päivän aikana on ollut 222 ja se oli muistaakseni silloin, kun kirjoitin Seinäjoen harrastajateatterikesästä.

Ihan kivaltahan se toki tuntuu nähdä, että näitä pään sisäisiä ulostuksia käy joku joskus lukemassa... ;)