Tulit elämääni vuonna 2007, kun olin aivan rikki ja hajalla. Olin tullut petetyksi ja jätetyksi usean vuoden avoliiton jälkeen, kun itseäni vanhempi, varakkaampi ja hoikempi moottoripyöräilevä puuma nappasi exäni, jonka vuoksi olin jättänyt kotiseutuni ja muuttanut vieraalle paikkakunnalle. Sinut löysi itse asiassa yksi nettideittilohdukkeistani, joiden avulla yritin todistaa itsellen Juha Tapion laulun sanoin, että "Kelpaat kelle vaan". Olit ensimmäinen itse ostamani auto. Läysin sinut nykyiseltä kotipaikkakunnaltani, jonne muutin takaisin keväällä 2008. 

Merkitsit minulle itsenäisyyttä ja vapautta. Ja tottakai luotettavaa kulkupeliä, joka vei paikasta A paikkaan B. Mahdollistit minulle kymmenen vuoden ajan kulkemisen 50 km:n päässä kolmivuorotyössä. Sinä aikana läysin nykyisen aviomieheni ja ostin rivarikolmion pankin lainalla. Käytin sinua lähellä olevassa huollossa, josta sai Bonuspisteitä. Viimeiseksi huoltokerraksi siinä liikkeessä jäi se, kun huoltopoika sanoi: "Näitä tulee harvemmin, kun nämä on sellaisia paappojen kirkkoautoja". Loukkaannuin puolestasi. Olithan syntyeessäsi 1997 sentään nuorisomallia! 

Vaihdoin merkkiliikkeeseen, jossa sinua kohdeltiin kunnioittavasti eikä koskaan pilkattu. Et jättänyt minua tielle kuin kaksi kertaa. Toisella kerralla meni rengas ja toisella kerralla akku sanoi sopimuksensa irti. Katsastuksesta menit useimmiten näyttämällä läpi ja sinua kehuttiin ikäiseksesi ja niillä kilometreillä hyvässä kunnossa olevaksi. Tuulilasin halkeamasta huomautettiin useampana vuotena, mutta se ei estänyt läpi pääsemistä. Viime vuonna kyllä katsastusmies vähän varovasti vihjaisi, että voi olla, ettei enää kovin montaa vuotta enää mennä. 

Olihan sinussa pikkuvikoja. Tuulilasin ja katon liitoskohta päästi vettä sisälle kovalla sateella. Sitä korjattiin jo kerran (jouduttiin vaihtamaan tuulilasi) ja korjausmies otti kuvia ja sanoi, ettei ole ikinä sellaista nähnyt. Ei luvannut ikuista takuuta, mutta aika monta vuotta se paikkaus kesti. Takaluukun avausvipu katkesi ja vaihdettiin. Kun se katkesi toisen kerran, sitä ei enää vaihdettu, minkä seurauksena takakontti on ollut useamman vuoden täynnä muovinkeräykseen meneviä pusseja, koska takaluukkua ei ole saanut auki. Kuljettajan oven lukko ei ole toiminut, joten auto on ollut lukitsematta toiselta puolelta. Ja öljy on sinulle viime vuosina maistunut - varmaan siksi, että olen joskus pitänyt sinua liian kauan nälässä. 

Sinusta luopumista on hidastanut taloudellinen tilanne. Ei ole ollut varaa hankkia tilallesi nuorempaa. Kun tänä keväänä tein päätöksen, että muutaman vuoden sisällä (ehkä ensi vuonna) pistän kämpän myyntiin ja muutamme vuokralle, otin lisälainan, jolla maksoin melkein kaikki muut velat pois. Kuukausittaisten laskujen väheneminen mahdollisti auton vaihdon ja etsintä alkoi. Miten se lopulta löytyi, on eri tarina, mutta tämän viikon tiistaina seuraajasi tuli taloon. En halunnut pistää sinua vielä paaliin, joten aviomieheni otti sinusta kuvia ja laittoi sinusta myynti-ilmoituksen Nettiautoon. Minuutin kuluttua siitä, kun ilmoitus julkaistiin, kiinnostunut ostaja soitti. Hän oli niin kiinnostunut sinusta, että ehdotti maksavansa varausmaksun, kun ei päässyt sinua heti katsomaan. 

Sinä lähdit tänään sillä aikaa, kun olin töissä. Tummaihoinen poika haki sinut ja maksoi pyydetyn summan. Kertoi olevansa menossa sinun kanssasi Helsinkiin. En tiedä, tuletko takaisin Lakeuksille vai matkustatko Afrikkaan. Jos päädyt sinne, voi olla, että siellä hiukan ihmetellään niitä muovipusseja takakontissa... Kenelle tahansa päädytkin, toivon, että hänelle olisi sinusta vielä paljon iloa. Ja toivon sinulle vielä paljon hyviä vuosia. 11 v. sinua nuorempi velipuolesi jatkaa kanssani ja toivottavasti on yhtä luotettava kuin sinä olit.

Minä kiitän sinua yhteisestä 16:sta vuodesta. Olit uskollinen ja luotettava kaveri. Vaikka oletkin vain kulkuväline, sinulla on sielu. Olit Legenda, jonka moni muistaa vielä kauan. Voi olla, että kun kaksoissisaruksiasi tulee joskus maantiellä vastaan, tunnen ikävän piston sydämessäni. Surutyötä sinusta luopumisesta olen tehnyt jo kauan. Mutta oli parempi erota nyt, kun sinussa on vielä voimaa, kuin ajaa sinut loppuun ja nähdä työmatkan varrella olevassa romuttamossa odottamassa paalausta. Se olisi särkenyt sydämeni. Hyvää ja turvallista matkaa sinulle. 

PS. Tämä on 100:s tähän blogiin kirjoittamani postaus. Onnea, Arja! (Putousta katsoneet ymmärtävät tämän.)