Kuva Pixapay

Tänään on pyhäinpäivä ja monet sytyttävät kynttilöitä edesmenneille läheisille. Minäkin kaipaan heitä: ex-avomieheni äiti, täti ja omat vanhempani, joista viimeksi mainittujen kanssa elämä ei ollut aina helppoa. Mutta olen antanut heille anteeksi. He tekivät parhaansa niillä resursseilla, jotka heillä oli. Yhden kynttilän voisin vielä sytyttää, viimeisen kuusivuotisen, ikimuistoisen työurani kunniaksi. Rakastin työtäni ja sitä, että sain kulkea palan matkaa asiakkaideni rinnalla. Sain todistaa hienoja toipumistarinoita. Sain myös kiitosta riippuvaisilta ja heidän läheisiltään, että olin mahdollistanut heille pääsyn toipumiskeskeiseen hoitoon. "Kiitos, että pelastit meidän perheen", sanoi eräs läheinen, jonka puolisolle tein maksusitoumuksen laitoskuntoutukseen ja hänelle itselleen toiseen paikkaan läheishoitoon. Tämän kaltainen palaute saa minut tuntemaan, että olen tehnyt työssäni jotain oikeasti tärkeää.

Yhteiskunnassa menossa oleva palvelujen karsinta- ja säästötrendi on saavuttanut minutkin. 2020 saamani viranhaltijan päätöksenteko-oikeus on kumottu ja 1.11.2024 lähtien päätöksenteko omalla hyvinvointialueellani on keskitetty muualle. Tämä tarkoittaa omassa työssäni sitä, että en voi enää tehdä päätöksiä ja maksusitoumuksia asiakkailleni päihde- ja riippuvuushoitoon enkä läheishoitoon. Voin edelleen tehdä lähetteen vaativan riippuvuushoidon osastolle niille asiakkaille, joiden arvioin tarvitsevan sairaalaosastomuotoista riippuvuushoitoa. Kaikki asiakkaat eivät kuitenkaan tarvitse osastohoitoa. Osa asiakkaista hyötyisi toipumiskeskeisestä avohoidosta. Tähän en kuitenkaan voi enää päätöksiä tehdä. Ja jos oikein olen ymmärtänyt, niitä ei myöskään enää hyvinvointialueilta tehdä. 

Tämä trendi on vallalla kaikilla hyvinvointialueilla. Monet, jopa vuosikymmeniä toimineet päihdehoitolaitokset ovat lomautusten ja irtisanomisten edessä, kun hyvinvointialueet eivät enää myönnä asiakkaille maksusitoumuksia laitoskuntoutukseen. Esimerkkinä 40 v. toiminut Kankaanpään A-koti ja monet toipumiskeskeistä hoitomenetelmää toteuttavat laitoskuntoutuspaikat. Olemme siis menossa Amerikan malliin eli siihen, että toipumiskeskeistä hoitoa saavta vain ne, joilla on varaa maksaa hoito itse. Tässä kohtaa toivoisin, että työnantajat olisivat kuulolla ja osallistuisivat riippuvuuksista kärsivien työntekijöidensä hoidon kustannuksiin. Jos riippuvainen on hyvä työntekijä riippuvuudestaan huolimatta, hoidon tukeminen on työnantajalta pieni taloudelline satsaus siihen, että saa pitää hyvän työntekijän, joka on valmis ottamaan apua vastaan riippuvuussairauteensa.

Minun työni on ollut palveluohjausta, palvelutarpeen arviointia, päätöksentekoa ja psykososiaalista tukea. Kun puolet siitä eli palveluohjaus ja päätöksenteko on otettu pois, koen, että en voi enää työskennellä terveydenhuollon puolella. Olen sosiaalihuollon ammattilainen ja ylpeä siitä. Koen, että terveydenhuollon puolella ei arvosteta ammatillista osaamistani.Olen tullut siihen tulokseen, että tämä tie on nyt kuljettu loppuun ja minun on aika oman työssä jaksamiseni ja viihtymiseni vuoksi palata takaisin sosiaalihuollon puolelle. Edellyttäen tietenkin sitä, että sieltä löytyy taho, joka osaa arvostaa pitkää työkokemustani ja osaamistani sosiaalialalla. 

Hyppy tuntemattomaan on aina hiukan jännittävää. Olen kuitenkin valmis oppimaan uutta ja ottamaan uusia haasteita vastaan. Se hiukan arveluttaa, että löytyykö sellaista esimiestä, joka on valmis ottamaan riskin koskien ikääni ja liikkumiskykyäni. Sen voin kuitenkin sanoa, että tämän runsaan kuuden vuoden aikana ei sairaupoissaoloja ole ollut kovinkaan paljon ja keppien avulla käveleminen ei vaikuta pään toimintaan. Olen valmis ottamaan vastaan työtehtäviä työikäisten, ikäihmisten ja vammaispalveluista, mikäli työ sisältää asiakasohjausta, palvelutarpeen arviointia ja päätöksentekoa. En siis hae uutta työnantajaa vaan siirtoa toisiin tehtäviin saman työnantajan palveluksessa. Asian ääneen sanominen - tai tässä tapauksessa kirjoittaminen - helpottaa oloani huomattavasti. Vuosi 2025 näyttää minne se minut vie. Siihen asti eletään päivä kerrallaan, avoinna kaikille mahdollisuuksille.