Pelle Miljoona Band Rytmikorjaamolla 30.8.2024

Aika harva tietää, mistä ulkoisista seikoista voi päätellä, meneekö minulla hyvin vai huonosti. Nyt paljastan pari seikkaa. Jos hiuksissa on päävärinä jotain muuta kuin harmaata ja kynsissä lakkaa - silloin menee aika hyvin. Toukokuussa ostin hiusväripaketin ja koko kesän se odotti käyttämistä. Vasta jokin aika sitten se löysi tiensä päähän. Koko kesä meni ilman kynsilakkaa. Eli, viime kesä ei tosiaankaan kuulunut parhaimpiini. 

Yksi fysiologisesti selittävä tekijä työstressin ja keskeneräisten taloudellisten asioiden ratkaisun odottelun (joista en nyt aio puhua) lisäksi ei niin hyvään mielialaan on ollut laihdutusleikkauksen mukanaan tuoma lääkityksien imeytymismuutosongelmat. Kun mahalaukku on pienempi ja ohutsuolesta pätkä pois, on todennäköistä, että lääkkeet eivät imeydy niin hyvin kuin aikaisemmin. Ensimmäisenä huomasin sen jo toista vuosikymmentä käyttämän allergialääkkeen cetiriziinin tehon heikentymisestä. Kärsin ympärivuotisesta allergisesta nuhasta. Keväällä nokka alkoi vuotaa siihen tahtiin, että aina ei edes ehtinyt saada nenäliinaa käsiinsä, kun jo tippui vetistä nuhaa. Lääkäri nelinkertaisti annostuksen ja sain lisäksi reseptillä saatavaa nenäsuihketta. Muutakin lääkitystä tarkistettiin ja yksi 90-luvun alusta käytössä ollut lääke vaihdettiin ajantasaisempaan. 

Elokuun aikana olen taas löytänyt sitä omaa itseäni - positiivista, huumorintajuista, humanistista Arjaa, joka on valmis seisomaan puolustamiensa asioiden (ihmisten. lain) takana ja joka ei suostu masentumaan ja ahdistumaan sen vuoksi, että asettaa ammattietiikkansa kaiken muun edelle. Itseni uudelleen löytäminen heijastuu myös siihen, että haluan lähteä ihmisten ilmoille ja osallistua tapahtumiin. Kuten eilen menin yksin katsomaan Pelle Miljoona Bandia Seinäjoen Rytmikorjaamolle. 

Kun mieliala on kohentunut, ei ole yhdentekevää, miltä näytän. Minulla on hyvä mies, joten haku päällä en ole. Mutta arjen erottaa juhlasta se, että valmistautuu iltaan, laittaa vähän pakkelia naamaan ja fiilistelee siitä, että jotain kivaa on tulossa.  Pitkiin aikoihin oma jaksamiseni ei ole ollut sillä tasolla, että olisin jaksanut kiinnittää siihen huomiota, miltä näytän. Toki suihku ennen työpäivää kuuluu rutiineihin ja pyrin kulkemaan ihmisten ilmoilla siisteissä vaatteissa.

Edellispäivänä kävin vähän meikkiostoksilla. Vanhat meikit oli vuosia vanhoja ja jossain vielä purkamattomassa muuttolaatikossa. Luin jostain Raili Hulkkosen haastattelusta meikkivinkit 45+ ikäisille ja päätin noudattaa ohjeita. Eli puuterin sijaan meikkivoidetta ja luomiin yhtä, tummaa väriä. Pyörin meikkihyllyllä niin kauan, että on ihme, että ei aletttu epäillä myymälävarkaaksi. Löysin saman merkin meikkivoiteen, ripsivärin, poskipunan, huultenrajauskynän ja huulipunan, mutta luomiväri tuotti vaikeuksia. Kun en halunnut ostaa mitään  alle kympin moniväripalettia niin kaikki vaihtoehdot olivat syksyn värejä. Ei löytynyt enää mun lempparia, kasarinsinistä. Opettelen siis ikäiseni ja muodinmukaisen hillityn luomivärin käytön. 

Mestari Rytmikorjaamolla 30.8.2024.

Täytyy sanoa, että eilen oli niin kivaa, että en muista samaa innostunutta fiilistä itselläni vuosiin. Toki muutama viinilasillinen kotona ja lonkero tapahtumapaikalla tuli tavoistani poiketen otettua, mutta pääasia fiilikseen kyllä oma intoni lähteä kuuntelemaan musiikkia, jolla on minulle merkitystä. Pelle Miljoonan olen toli nähnyt mm. 80-luvulla Saapasjalkarockissa ja vajaat 10 v. sitten Pellen 60-vuotisjuhlakiertueella Jyväskylän Lutakossa, mutta hänen musiikkinsa on kulkenut mukana jatkuvasti. Itse pidän Pellen tuoreemmasta tuotannosta, mutta keikalla kuultiin Pellen uran alkuvuosien tuotantoa. Kappaleita, joiden sanat osaan ulkoa. Ne tulee jostain alitajunnasta. 

Kun voin paremmin, jaksan kiinnostua enemmän osallistumaan erilaisiin tapahtumiin. Kesällä suunnittelin käyväni useammassa kesäteatterissa, mutta ne jäi, koska en voinut hyvin. En jaksanut / saanut itsestäni irti lähteä. Mielestäni on OK sanoa, että aina ei jaksa tai että aina ei voi hyvin. Somea kritisoidaan siitä, kun monet haluaa esittää siellä vain sitä kiiltokuvaelämää. Itselläni on ollut alusta asti tavoitteena tuoda esiin niitä elämän / mielialan paskempiakin puolia. Jokaisen elämä on oma tarinansa ja mielestäni ei kannata tuntea häpeää siitä, jos aina ei menekään niin hyvin. Tämä elämä ja yhteiskunnallinen ilmapiiri on muuttunut vuosien mittaan sen verran haastavaksi, että tuntuu, että ne ihmiset, joilla ei ole minkäänlaisia ongelmia, ovat poikkeus. Eli - on siis OK olla rikki, epätäydellinen ja haavoittuva. Ne, jotka trossaa (=kerskailee) sillä, että heillä ei ole mitään ongelmia tippuvat paljon korkeammalta, kun elämä yllättää, kuin me, jotka olemme tottuneen elämänssään valon ja varjon vaihteluihin.