rocks-brazil-1967024_1280.jpg

Kuva Pixapay

Kivet ovat kauniita kuvissa, mutta ei silloin, kun niiden päällä pitää tasapainoilla tilistä tiliin, laskusta laskuun. Useamman vuoden velkahelvetti on nyt ohi. Hyvästi huonosti nukutut yöt ja murehtimiset siitä, että millä saa kaikki laskut maksettua ja millä pärjää seuraavaan tiliin. En ole voittanut lotossa tai muussakaan rahapelissä, mutta olen myynyt 12 vuotta omistamani asunnon. Tai pankkihan sen oikeastaan omisti - ja nappasi myyntihinnasta melkein 70 % (asuntolaina+toinen laina) - toki oikeutetusti. Sarkastisesti voin todeta, että nyt on tullut kokeiltua porvarillista elämää - ja mitä jäi käteen? Ainoat tästä hyötyneet ovat pankki ja luottokorttiyhtiöt. Kun tuosta käteen jääneestä osuudesta maksetaan loput velat ja hankitaan uudet silmälasit niin kovin paljon ei jäljelle jää. 

Tästä ei pidä nyt vetää sellaista johtopäätöstä, että olisin katkera. En ole katkera, ainoastaan helpottunut. Elämä ja taloudesta selviäminen ei tunnu enää niin toivottomalta kuin vähän yli vuosi sitten. Toki mielialaa nostattaa myös yli 30 kg:n painonpudotus, joka on tehnyt askeleista kevyempiä, vaatteista väljempiä ja elämästä helpompaa. Kiitos siitä kuuluu osaksi komealle nuorelle lääkärille, joka teki minulle vatsalaukun ohitusleikkauksen eli pienemmän mahalaukun ja lyhyemmän ohutsuolen. Toki toinen mokoma on vielä tiputettava, että saisi vielä uuden lonkan ja pääsisi kepeistä eroon, mutta se on sitten ensi vuoden asia. 

Hyvillä mielin allekirjoitin kauppakirjan ja luovutin avaimet. Vanha koti saa nuoren, fiksun oloisen uuden omistajan. Toivon, että hän nauttii uudesta kodistaan yhtä paljon kuin me aikoinamme. Me nautimme nyt vanhan kodin peilikuvana olevasta vuokra-asunnostamme, jonka kustannukset eivät aiheuta meille unettomia öitä, kun jaamme vuokran ja lainan korot ja yhtiövastike ovat jääneet pois. Vielä kuvanottohetkellä hyvissä voimissaan ollut tätivainaa hymyilee lipaston päällä, mutta ei onneksi ole näkemässä, miten hänen holtiton siskontyttönsä on onnistunut taas tyrimään kaiken. Tädin päiväkirjoista olen saanut lukea, miten hän on surkutellut onnettomasti päättyneitä miesjuttujani, kun olin nuorempi. Nykyisen mieheni, jonka kanssa olen ollut 15 v. (Ennätys!) hän ehti kerran nähdä, mutta ei ollut silloin enää täysissä ruumiin ja sielun voimissa vaan makasi sairaalassa muutamaa kuukautta ennen kuolemaansa. 

Elämässä on paljon asioita, joista olen kiitollinen, vaikka kaikki ei aina menekään suunnitelmien mukaan. Pitkän talven jälkeen on vihdoin kevät. Edessä on kesä ja loma. Labroissa kolesteroliarvot olivat laskeneet lievästi koholla olevista normaaleiksi. Kehonkoostumusmittauksessa lihasmassaa oli enemmän kuin rasvakudosta. Kauppalaskut ovat pienentyneet, kun ruokaan ei mene enää niin paljon rahaa. Pystyn ostamaan uusia vaatteita ja laittamaan liian isoiksi jääneitä kirpparille. Ja ennenkaikkea, tilistä ei mene enää 2/3 velkojen ja laskujen maksuihin. Ja ehkä tässä ehtii vielä saada jokusen euron säästöönkin ennen eläkeikää.