(Kuva: mtv.fi)

 

Etsin eilen kovalevyille tallennetuista vanhojen tietokoneiden tiedostoista muutaman vuoden takaisia ensimmäisen Tukholman reissuni aikaisia valokuvia, jotka ovat olleet hukassa jo pidemmän aikaa. Löysin vahingossa jotain entisen elämäni aikaista materiaalia, joka lienee ensimmäinen konkreettinen todiste siitä minkä olin jo vuosia sitten toki tiennyt eli edellisen exäni paljon pitempään jatkuneesta uskottomuudesta vajaan neljä vuotta kestäneen suhteemme ajoilta. Se ei ollut mikään yllätys, mutta nosti taas vanhoja muistoja ikävällä tavalla esiin. Yksi muistutus siitä valheellisesta suhteesta, jossa olin suurimman osan niistä vuosista elänyt.

Uskottomuuden kohteeksi joutuminen on yksi vaikeimmista asioista, joita olen parisuhdehistoriani aikana käynyt läpi. Mikään ei loukkaa yhtä syvästi eikä kipeästi kuin petetyksi tuleminen ja valheet. Se, että on luottanut toiseen ihmiseen ja tämän tunteisiin. Luottanut suhteen aitouteen ja joutunut huomaamaan sen jälkeen olleensa toiselle vain väliaikaisratkaisu. Se aiheuttaa häpeää omaa sinisilmäisyyttä ja hyväuskoisuutta kohtaan ja vie luottamuksen toiseen ihmiseen pitkäksi aikaa. Rikkoo sisältä pysyvästi jotain, mitä ei voi koskaan korjata.

Päällimmäisin tunne tällä hetkellä kyseistä ihmistä kohtaan on lievä halveksunta. En silti pidä häntä tarkoituksella pahana ihmisenä, pikemminkin heikkona. Hän kuuluu niihin miehiin, jotka eivät pysty kieltäytymään, jos tilaisuus pettämiseen on tarjolla ja kiinnijäämisriski pieni. Hän on pettänyt jo ennen minua, jopa kavereidensa naisten kanssa. Hän on pettänyt jo nykyisen suhteensa aikana (eromme jälkeen). Vaikea uskoa, että se ihminen olisi niin paljon muuttunut, että kykenisi pysymään uskollisena kunnes kuolema heidät erottaa.

En silti pidä kaikkia miehiä luontaisesti uskottomina. On niitä, jotka eivät petä koskaan, vaikka minkälainen tilaisuus tulisi eteen. Osa uskottomuuteen sortuneista miehistä hakee pettämisellään jonkinlaista ratkaisua tai vaihtelua toimimattomaan liittoonsa, koska ei kykene tai uskalla käsitellä parisuhteen ongelmia kumppaninsa kanssa. Osalle miehistä pettäminen ja kokemusten kerääminen on yhtä luonnollisen tapa elämässä kuin syöminen ja paskalla käynti. Näin se vain on.

Naisten syyt uskottomuuteen lienevät toisenlaisia, ehkä enemmän tunnepuoleen kuin seksuaaliseen suoritukseen liittyviä. Osa pettävistä naisista haksahtaa pettämään, jos on ihastunut tai rakastunut (tai kuvittelee rakastuneensa). Jotkut naiset käyttävät pettämistä kostona. Osa uskottomuuteen taipuvista naisista on niin imarreltu miehiltään saamasta huomiosta, että pönkittävät itsetuntoaan nauttimalla huomion keskipisteenä olemisesta ja kuvittelevat olevansa miehelle enemmänkin kuin pelkkä pano. Ja tietysti miesten tapaan osa naisista kerää myös niitä kokemuksia. Että en väitä naisten olevan näissä asioissa mitenkään miehiä viattomimpia.

Itse olen saanut elää kahdeksatta vuotta molemminpuolisesti uskollisessa parisuhteessa. Tämä on yksi hienoimmista asioista, joita arvostan avomiehessäni. Ja nyt ei ole kyse sinisilmäisyydestä vaan luottamuksesta ja luottamuksen arvoisena olemisesta. Olemme myös puhuneet tästä asiasta avoimesti. Uskollisuus on molemmille tärkeä asia. Toivon myös, että se ei joudu kummankaan taholta koetukselle yhteisen elämämme aikana. Emme onneksi kumpikaan ole sitä ihmistyyppiä, jonka ovella on jonoa odottamassa vuoroaan, josko ero tulisi. :D

Ero on joskus välttämätön, esim. jos kyseessä on oma henki ja terveys, mutta on surullista, miten moni liitto päättyy eroon. Ero on usein pieni kuolema, varsinkin silloin, mitä enemmän ihmisiä se koskettaa läheltä (lapset, ystävät, sukulaiset). Jotkut onnistuvat säilyttämään asialliset ja toisiaan kunnioittavat välit, mutta liian paljon on eroja, joissa rikkoutuu muutakin kuin parisuhde / avioliitto. Mutta se on sitten taas toinen juttu. Tällaisia ajatuksia syyskuisena pyhäpäivänä täältä tällä kertaa.